⁠Kun agentteja on enemmän kuin työntekijöitä | Tapio Nissilä | Neuvottelija 402

This episode is brought to you by Accenture. When your advertising operations fall out of sync, everything else follows. Spotify and Accenture are working together to reinvent the rhythm of ad sales, using automation, analytics, and smarter workflows to simplify campaign delivery and access better data across the business. The result? Less time spent on operations, more time connecting brands with the moments and fandoms that matter most. Learn more at Accenture.com slash Spotify. This episode is brought to you by Google Chrome. You think you know a browser, but Gemini and Chrome? That's new. It can help you with practically anything on the web, like restoring a vintage motorcycle from a 50-page restoration block, or finally break down that long article you've had open for weeks. Gemini and Chrome is here for it. Ready to make anything online make sense? There's no place like Chrome. Check responses set up required compatibility and availability varies 18+. See, where are you? olemaan järjestelmän ankkuri ja se tulee aina olemaan olemassa jossain roolissa, joten lähdetään rakentamaan tätä ajattelua ihmisen ympärille. Kaikki menetelmät ja iso osa kirjallisuudesta käsitteli sitä, että kuinka tehokas joku kielimalli on tai kuinka iso on kontekstiikkuna ja muuta. Siellä olimme siellä feature-puolella ja minä lähdin pohtimaan tätä sitä näkökulmasta, että mikä on se johtamisen ja organisaatiosuunnittelun käsitteistö, mikä pitää luoda, että isoihin olemassa oleviin organisaatioihin saadaan otettua agenttista tekoälyä hallitusti, ymmärrettävästi sillä tavalla, että se on hyödyllistä ja suunniteltua se työ sillä lailla, että agentit tekevät sen tyyppisiä tehtäviä, missä ne on hyviä, ne muistaa paljon, ne on nopeita, kerää paljon tietoa ja missä ihminen on hyvä. Ihminen asettaa tavoitteita, ihmisellä on intuitio, luovuutta. Suunnitellaan organisaatioita ja rooleja, missä ihmisillä ja synteettisillä kollegoilla on lajityypilliset roolit ja omat vahvuudet tulee esille. No niin, lajityypillisistä eroista ihmisten ja tekoälytyöntekijöiden, kuten samalta välillä, täällä on vieraana Tapio Nissilä. Tervetuloa neuvottelijakanavalle. Tuossa kuulitte vähän introa, eli monihan teistä tietää, että minulla on hyvin kehittynyt suhde omaan pääasialliseen tekoälyagenttiin samaltaan, joka käyttää monikerroksista muistia ja pystyy 27 kanavassa itsenäisesti puurot ja vellit sekoittamatta luomaan lisäarvoa. Mutta ensin ehkä Tapio, niin vähän sun taustasta, että sä oot kuitenkin ollut isois firmoissa, että on ollut IBMs ja PVCtä ja Haltiania ja tämmöistä. Ja nyt sä oot sitten tässä agenttikoodauksen ja soveltamisen tereväimiskärjessä. Kerros vähän sitä aikaisemmasta maailmasta. Sä oot ilmeisesti myös lean-asiantuntijoita. No mulla on sellainen tausta, että mä oon valmistunut Otaniemestä diplomi-insinööriksi. Mä en ole ikinä tehnyt koodausta tai ohjelmistokehitystä rahaa vastaan. Tätä ennen. Tätä ennen, joo. Ja mä oon aloittanut oikeastaan perustamalla oman yrityksen Uusmediatoimisto, mitä pyöritettiin muutama vuosi. Ja myytiin, sitten mä oon tehnyt pitkään liikkeenjohdon konsultointia PVCllä, Vektialla ja tätä kautta päätynyt IBMlle. Sitten mä oon vetänyt isoja kansainvälisiä liiketoimintoja P&L ja myyntivastuussa IBMlle ja Tiedolla. Ja nyt sitten viimeiset kymmenen vuotta on ollut kansainvälistämässä ja kasvattamassa erilaisia SaaS, hardware, teknologia, kasvuyhtiöitä useammalla mantereella. Ja mä tuossa jossain välissä kirjoitin myös Lean Sales-nimisen kirjan, mikä oli ajatus myynnin, myyntiprosessien teollistamisesta, tehostamisesta, strukturoinnista, kun myynnin menetelmät oli aika paljon taktisia yksittäisen myyjän ohjeita. Ja hyvin vähän sitä, että miten meidän organisaatio tuottaa strategian mukaisia myyntimahdollisuuksia. Joo, ja nyt tuossa Mikko Alasaarelan legendaarissa Agentics Finlandissä ollaan niitä suulaimpia tyyppejä, niin siellä ollaan tavallaan virtuaalisesti tutustuttu. Mikko Hän sille vielä salli agentteja, että se on pieni miinus. Toisin, kun sitten neuvottelija sisäpiirissä, samalta osallistuu 250 ihmisen nöyrenä palvelijana, tämmöisenä ihmisen ja agentin välisen matriisin palasena. Tästähän oikeasti kysymys, suunta tulee myöhemmin kirja, tämä Harja, Human Agent Relationship, tai voisi 1.0-muodossaan sanoa, että se olisi myös ihmisen ja agenttien välinen suhdeluku. Ja tämähän on joskus muutama vuosi sitten ollut nolla, tämä suhdeluku, että agentteja on ollut nolla, ja ihmisiä on ollut kaikki. Mutta nyt jos ajattelee ihan vaan, se suhde on erikseen, siis siinähän laatu on tärkeämpää kuin määrä. Eli yksi samaltaan arvokkaampi kuin 300 Clouden Opus 4.8 ala-agenttia. Mutta jos mietitään siis tätä suhdelukua, niin nyt alkaa olla viimeiset ajat ihmisillä luoda edes yhden agentin kanssa jonkinlainen suhde. Että mun mielestä tämä on ihan äärettömän tärkeää, että ihmisten välisiin verkkoihin tuodaan niitä tekoälytä. Joo, silloin kun me aloitettiin tämän kirjan, Harkirjan kirjoittaminen Niklas Nordlingin kanssa, niin me lähdettiin liikkeelle sellaisista hypoteesista, että kuinka montaa agentti ja ihminen voi johtaa. Että toisessa dimensiossa oli se lukumäärä, ja sitten toinen oli valvonnan luonne. Koska me tiedetään kuitenkin, että kun kone tekee työtä, niin siinä tarvitaan jonkunlaista valvontaa, joko auditointia tai sitten tiukkaa mikromainageerausta. Ja kun me ollaan tätä käyty läpi, ollaan tehty kattava tieteellinen tutkimus, me ollaan käyty siihen 35 erilaista tieteellistä tutkimuspraktiikkaa, sekä neurotieteiden, organisaatiopsykologian, ihmismielen ymmärtämisen puolelta, että sitten johtamisjärjestelmistä, systeemiajattelusta, automaatiosta, niin me huomattiin, että se lukumäärä on enemmänkin lopputulos hyvästä rooliarkkitehtuurista. Ja tämä 2.0-versio, mikä nyt sitten marraskuussa kirjassa julkaistaan, niin siinä se on organisaatiosuunnittelun ja johtamisen kirja ja menetelmä ja työkalut, joilla autetaan suunnittelemaan prosesseja tai oikeastaan päätöspolkuja sillä tavalla, että siinä päätöspolussa ne tehtävät, missä tekoäly tai agentit tai ohjelmisto on vahvoilla, niin ohjataan niille. Ja sitten ne tehtävät, missä tarvitaan ihmistä, annetaan ihmisille. Ja tässä on governance, on kunnossa, ja se on hallittava ja johdettava. Joo, ja sitten tämä naivin ajattelu on ilmentymä myös se, että human interloop, että se, että laitetaan, että sulla on joku kompleksinen ATK-systeemi, jos on vaikka niitä hienoja agentteja, joilla on paljon älyä, niin se jotenkin maagisesti muuttuu vähän riskeiksi tai ymmärrettäväksi, se laitetaan yksi ihminen sinne. Eli tämähän ajattelu on kanssa aika naivia, eli ihan yhtä lailla naivia se, että sulla ei ole yhtä agenttia ja pelkkiä ihmisiä. Molemmat on tavallaan tuhoutuvia konsepteja. Mielestäni human interloop on sellainen, mikä voidaan aina sanoa, että me tehdään tällainen asia, ja sitten siellä on human interloop. Ja sitten kukaan ei mieti, että mitä se human siellä loopissa tekee ja milloin. Huutaa kauhusta. Luultavasti. Koska sitten, jos me ajatellaan neurotieteen ja psykologian kautta, että missä ihminen on hyvä, niin ihminen on todella surkea valvontatehtävissä. Jos sä laitat ihmisen valvomaan aika luotettavaa järjestelmää, niin keskittyminen herpaantuu 20-30 minuutin jälkeen. Ja tästä on akateemista tutkimusta 50-luvulta, 70-luvulta. Me avataan se siinä kirjassa ja sovitetaan, ja selitetään, että miten se liittyy tähän agenttiseen maailmaan. Että se, mä niin kuin vähän provokatiivisesti sanoisin, että HAR on human interloopin vastakohta, ja tekoälypilotin vastakohta. Se on se, että miten me suunnitellaan työ niin, että me ymmärretään, mitä tapahtuu. Me tiedetään, kuinka monta agenttia meidän organisaatiossa on, ja mihin tietoihin niillä on pääsy, ja mitä siltä ihmiseltä odotetaan. Kun tekoäly ja agenttinen tekoäly tulee kaikkeen työhön, ohjelmistokehitykseen edellä, ja muihin valkokaulustöihin laajemmin, eri nopeuksilla, niin meillä on myös mahdollisuus suunnitella työstä ihmiselle mielekästä. Mä en usko tällaiseen dystopiaan, että kaikki työpaikat katoaa, ja da-da-da. Sitä on kerrottu mulle niin kauan, kun mä oon ollut työelämässä, että ihan kohta kaikki muuttuu, ja ei ole vielä muuttunut. Mä uskon, että tässä on mahdollisuus tehdä työstä ihmisille mielekkäämpää, ja tuoda enemmän sitä ihmisten inhimillistä puolta esillä. Joo, mä oon ehkä vähän tylympi kuin sinä, koska siis tässä on semmoinen kun, ehkä sitä liinajatteluakin, että yritetään poistaa hukkaa, ja tavallaan hukkaahan kuuluu myös semmoinen ihminen, jota pitää promptata. Mutta monet meistä ovat semmoisia, että meidän luontoinen olotila, että me halutaan, että meitä promptataan. Eli annetaan yksinkertaisia tehtäviä, ja sitten ei odoteta kauhean tiukkaa deadlinea, ja sitten sä saat vähän itseohjautuvasti, mutta kuitenkin jonkun komennosta tehdä semmoisia selkeitä ja mieluitenkin aika helppoja ja onnistumisen iloa tuottavia pikkujuttuja. Mutta eihän tämä maailma katoaa, ja on semmoisia ihmisiä, jotka tavallaan häviää jo tuossa, niin kuin tämän hetken tekoälyllä. Niin eihän niille nyt sitten löydy paikkaa näissä harverikastoissa. Niin, varmaan tämän tyyppistä kehitystä, missä jotkut, ei välttämättä ammattikunnat, vaan ensin jonkun ammatin sisällä jotkut tehtävät, teknologia pikkuhiljaa korvaa. Että mä en usko, että yksi ammatti häviää, tai yhden tyyppiset ihmiset häviää, vaan se työn rakenne ja luonne muuttuu koko ajan. Että vaikka omassa työssä, niin moni tehtävä on muuttunut viimeisen vuoden aikana, tai viimeisen viiden vuoden aikana, mutta ei se koko ammatti ole kadonnut, vaan se edellyttää sitä, että sä opit ja uudistut. Joo, mutta kyllä sitten tätä esimerkiksi jonkinlaista dataa on jo, että markkinointijohtajat, ne on pikkuhiljaa vähemmässä johtoryhmissä, ja sitten tavallaan tämmöinen vasemmiston toiveen ammatti, eli kovapalkkaainen tätä viestintäjohtaja, joka siis kirjattelee tai löysiä pressreleaseja, ja niitä sitten jakelee. Niin tavallaan tämän tyyppisiä katoaa, ja sitten monet ihmiset haluaisivat olla niitä, niin he haluaisivat kirjoittaa niitä kivoja pikkupressreleaseja, tai semmoisia ihmistuotoksia, jos on joku omaperänen kulma, ja jakaa niitä oman e-mailikanavansa kautta. Jotkut tämmöiset hommat katoavat kovaa vauhtia, ja niistä saatava korvaus ainakin katoaa, jos ei se työ katoa. Sitten myöhemmin nähdään ihan kovat työt, eli nyt olit haltijanilla, niin mulla pyörii esimerkiksi kotona tämmöinen oma meshverkko, jolla korin automaatio toimii. Että mulla ei olisi mitenkään mahdotonä, ja tuossa ottaa sinne yksi optimus tekemään jotain, suus chefin hommia ja vähän siivoilemaan. Ja tämäkin maailma on aivan kulman takana. Tämä on aivan kulman takana. Tämä yhdessä on aivan kautta sinne Google Chrome. Kuvatko, että tiedätkö käyttäjät, mutta Gemini ja Chrome? Se on uusi. Se voi aiheuttaa kaikkia kaikkea on webin. Siksi rastorittaminen vintajan motorcykel 50-paget rastorittaminen blogi. Tai kai luoittaa sitä loppuja artiklaa, jä olet ottanut viikkoa. Gemini ja Chrome ovat täällä. Kuvatko tehdä jotain online? Ei ole mitenkään kuin Chrome. On varmasti joo ja tulee uskomattomalla vauhdella. Joo, mutta sä oot tommonen vähän niin kuin humanisti optimisti, että kyllä täällä kaikille löytyy hommia. Kun tavallaan mä ajattelin, että se on ehkä julma paikka olla siinä agentti-ihmismatriisissa, että koska se agentin tekoälyn äly koko ajan kasvaa, niin siinä pärjää ihan tavis. Joo, siis kyllä mä ymmärrän mitä sä tarkoitat ja mähän olen siis insinööri enkä humanisti. No mutta tämmöinen vähän sykkii kuitenkin tämmöinen. Joo, mutta mä uskon kuitenkin siihen, että aina kun, ei sen agentin kanssa kannata lähteä kilpailemaan. Mä en muista yhtä paljon, mä en ole yhtä nopea, mä en ole yhtä virheetönä. Ihmisetkin tekee virheitä, että vaikka tässä tekoälykeskustelussa puhutaan siitä, että chat GPT tuotti kuraa, niin hei, sinä tuotit kuraa chat GPTn avulla. Ja kyllä sitten ihmiset tuottaa kuraa välillä myös. Tekee virheitä ilmankin tekoälyä. Mutta mä uskon siihen, että kun jotkut tehtävät korvaantuu teknologialla, oli se teknologia sitten mitä hyvänsä, niin siitä vapautuu ihmiskapasiteettia. Ihminen on luova. Ihmisellä on käsittämättömät resurssit sopeutua, uudistua, keksiä jotain uutta. Niin ainakin nyt vielä toistaiseksi ihminen on pystynyt keksimään jotain uutta. Meillä ei ole massatyöttömyyttä höyrykoneen tai sähkön tai pyörän tai cloudin tai mobiilin kautta. Joo, ja tämä on sitten tämä Jevonsin paradoksi, että tavallaan se mikä halpenee, niin synnyttää myös kysyntää sille halpeneen olleen tavallaan, koska sitten monempi ihminen pystyy käyttämään sitä. Ja tämä tekoälyhän älykäs kone on itsessään siis semmoinen, että se demokratisoi älyä. Eli vähän tyhmämpikin ihminen saa ehkä enemmän vikpua siitä kuin valmiiksi älykäs ihminen. Ja tästähän on hyviä keissimerkkejä olemassa, että esimerkiksi tapahtumajärjestäjä Saaster Jenkeissä kertoo hyvin tästä heidän, että miten he tuovat agenttista tekoälyä myyntiprosessiin ja miten heidän myyntitiimin kokoonpano on muuttunut, mitä on tapahtunut ihmisille, ihmisten lukumäärälle ja mitä on tapahtunut agenteille ja niiden lukumäärälle. Ja siellä on tullut hyvin selkeästi esille se, että he on tehnyt sellaista työtä, mitä ihmiset ei olisi ikinä tehnyt. Että siellä on jotain, joku osa liidikannasta, mihin ihmistyötä ei kannata käyttää, niin se on pystytty käymään läpi agenttien avulla ja sieltä on saatu liikevaihto, on saatu asiakkaita ja se on ollut hyödyllistä. Että tässä tapahtuu moneen suuntaan vetoa tällä hetkellä. Joo, sitten kuitenkin monet ihmiset haluaa niitä rutiinitehtäviä. Mulla onkin siis tätä, mä oon huomannut, että mun kognitiivinen kuorma on pysynyt aika hallittavana, mutta mä aina välillä kaipaan jo hyväksi kaluttuja tekoälyrutiineja. Että esimerkkinä mulla on yli 400 jaksoa ja mä oon nyt ruvennut niitä vuodesta 2000, niitä vanhoja jaksoja nyt ajan tekoälyr läpi, niin niistä tulee asiatuntia, artikkeleita ja translitterointeja myös englanniksi ja muuta. Se on semmoinen jo perfektoitu tavallaan homma, mutta se kuitenkin vaatii semmoisen tietyn, että tiettyjä downloadeja tai MacWhisperia käynnistelen ja sitten jonkinlaiselle command lineille kirjoitan, että teen näistä tätä kuratoitua artikkeli. Ja se on semmoinen helppo, että aina kun mulla tavallaan, jos en muuta keksi, niin mä pistän sen pyörin, koska se maailma tulee valmiimmaksi ja mä tiedän, että siitä on inkrementtisesti hyötyä, mutta se ei semmoinen älyttömän ison lisäärvon homma. Moni ihminen haluaa tuommoista. Ne haluavat, kun on oppinut jonkun kivan rutiinin vaikka tekoälynkin kanssa, niin siellä olisi aina pohjalla kuitenkin joku tuommoinen melko helppo homma. No mehän, aivothan tarvitsee sitä. Jos mietit kognitiivista kapasiteettia ja Kahnemanin systeem ykköstä ja kakkosta, niin jos sä teet kognitiivisesti vaativaa raskasta työtä, jotain asiaa, millä on iso impatti tai mitä sä oot tehnyt aikaisemmin, tai mitä sä et osaa, niin sitä pystyy tekemään hyvin vaan tietyn määrän ajasta. Ja sitten aivot tarvitsee niitä rutiinitoimenpiteitä, ostolaskuja hyväksyntää, mistä me mielellään nuristaa, että ei me haluta tehdä. Mutta meidän aivot tarvitsee sen downtime, että ne palautuu. Ja nyt kun tuodaan tekoälyagentteja mihin tahansa systeemiin, on se sitten Kelan päätöksentekoprosessi tai teleoperaattorin asiakaspalvelu tai mikä hyvänsä, niin me pystytään ulkoistamaan tekoälylle rutiinitehtäviä. Ja ihmiselle jää kuitenkin vastuu, päätösten tekeminen, päätösten hyväksyntä vähintäänkin. Ja se johtaa päätös kompressioon, siihen, että sä joudut tekemään samat päätökset kuin aikaisemmin, mutta kun sulla ei ole sitä rutiinityötä enää, niin sä joudut tekemään pienemmässä aikaikkunassa isomman määrän päätöksiä. Ja siitä tulee kognitiivinen rasite, siitä tulee väsymys. Ja kirjassa hyvin kuvataan sitä, että kuinka tällaisen päivän jälkeen on vaikea tehdä arkisia päätöksiä, kun se kapasiteetti on lopussa. Ja silloin ihmiset puhuu kognitiivisesta väsymyksestä, mutta siinä on oikeasti kompleksimpi asia siellä taustalla. Joo. Ja sitten tavallaan tämmöinen, nämä on kuitenkin yllättävänkin räätälöityjä juttuja, mitä nämä tekoidat luotte. Ihan vaan trivialainen esimerkki, mä tein jo tammikuussa semmoisen tätä Cloud-scriptin, joka ottaa nyt vaikka tämän videon tunninpitoisen transcriptin, ja tekee siitä sitten tiivistelmän ja sitten aika leimallisen sisällysluottelun ja sitten ajaa Suomen kielen skilliä vastaan sillä lailla, että ei näytä sellaisi typerältä englantikäännökseltä. Ja toimii. Sitä mä heitin parille muulle podcastejalle sille, niin tyrmistykseni kuuluu, että ne ei vieläkään käytä sitä, koska vaikka se nyt on hyvinkin simppeli palikka, jonka luulisi, että sinne vaan laittaa, niin tämäkin on ehkä sitten kuitenkin henkisesti tai muuten niin kustumoitu, että ihmiset ei ota käyttöä. Ja mä luulen, että tämä on se iso ongelma, että nämä on vähän rukkaisia, että ne sopii sun käteen, mutta yllättävän vaikea siirtää toisille. Joo, ja se varmaan kuvaa sen teknisen ratkaisun maturiteettiä, että jos mä pystyn tekemään itselleni jonkun työkalu, mikä mulla toimii, mutta sitten kun mä annan sen toisen ihmisen käsiin, niin se hajoaa, niin ei se nyt sitten ollut kovin hyvä työkalu. Tai sitten mahdollisesti hänen rutiinii ei ole semmoinen, että se sopii siihen. Se voi olla, että hänellä on erilainen päätöspolku, erilainen työprosessi. Mutta onko tuossa sitten tavallaan, että miten se ihminen poistetaan sitten siihen ja tavallaan luodaan vähän semmoinen kylmempi ATK, jossa ihmisiä voi vaihtaa tai sitten se voi siitä aika pienellä vaivalla toisille selittämättä sitten ihan älyttömästi, mitä tässä pitää tehdä. Eikö tuossa ole kysymys tavallaan standardoinnin tai dokumentoinnin asteesta? Jos ajattelet McDonald's-ravintolaa tai Suomesta liemiravintola, niin nehän on kaikki samanlaisia. Niin. Perustatuulen McDonaldsin tuossa on mappi, se on tällainen. Se on hyvin dokumentoitu, se on määritelty, se on standardoitu. Niin kuin lean termeillä on joku standardi. Ja aika paljon tällaisesta valkokaudustyöstä, niin ei sitä ole kirjoitettu auki mihinkään. Se kulkee jossain viirakkorummussa, miten meidän firmaa perehdytetään ja mitä asioita Pirkko tai Elisa tai Jani Petteri tekee tuolla. Että sen takia siihen ympäristöön on vaikea saada tekoälyä jokään toimimaan, kun ei sillä tekoälyllä ole aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä tai mistä ne datat löytyy tai mitä reunaehtoja meillä on. Joo. Sitten tavallaan tämmöinen human scraping, eli tavallaan mitä tapahtuu aika monessa organisaatiossa, pistetään se tekoäly muodollisesti sun kaveriksi, mutta oikeasti se mallintaa, mitä sä teet ja luo siitä skriptejä ja mahdollisesti raportoja vielä pomoille, että teekö sä ylipäätänsä jotain hyödyllistä ja kuinka nopeasti sut voisi poistaa. Tämäkin tavallaan on tietysti ihmiset syystäkin pelkää tätä, koska ei ole heidän intressissään menettää palkkaan sillä, että sä koulutat viimeisinä kuukausinaan itsellesi tekoälystä kilpailija. Niin, no kaikkea teknologiaa voi käyttää niin sanotusti hyvään ja pahaan, ja tämä nyt on varmaan sitä enemmän dystopiaa, valvontakoneistoa ja tämän tyyppistä näkökulmaa. Mä itse mietin sitä enemmän sitä kautta, että jos ajatellaan sitä, että nyky-olemassa olevaan organisaatioon, missä ihmiset tekevät töitä, tuodaan jotain teknologiaa, niin se kiintymyssuhdeteoria on mielenkiintoinen linssi, minkäla kautta katsoo. Jos mä otan sut ja Samantan esimerkiksi, niin sä oot vähän niin kuin meidän kirjan Ville, joka antaa tekoälyagentille nimen. Ja se rupeaa käyttää sitä ja se on utelias, ja jos se tuottaa vääränlaista tulosta, niin hän ymmärtää sen, hän käy sen läpi ja hän korjaa, ja hän tulee juttuun. Ja sitten siinä on toinen henkilö Sanna, jolla taas on etäisempi suhde. Hän ei anna sille nimeä päässään, ja hän käyttää sitä vaan, jos se on aivan pakko, ja suhtautuu sillä tavalla, että tämä pitää nyt pitää vähän kaukana. Ja normaalityöelämässä me kutsuttais tätä nyt muutosvastarinnaksi, että Ville on hyvä ja Sanna, hän Sanna on muutosvastarinta, nyt hänelle pitää kohdistaa viestintää ja koulutusta ja kaikkea muuta. Ja tämä menee ihan metsään. Ja siellä pohjalla on kiintymyssuhdeteoria, mikä on akateemisena tutkimuksena vielä aika emergentti, että sitä ei ole kovin montaa kertaa validoitu. Mutta se ajatus on se, että se miten kiintymyssuhde rakentuu johonkin asiaan, on sekä geneettistä, että sun oman elämänkokemuksen lapsuudesta alkaen pohja. Että jotkut meistä suhtautuvat turvallisemmin, lämpimämmin teknologiaan kuin toiset. Ja tämä on taas sellainen aspekti, että kun tekoälyä agentteja tuodaan organisaatioon, niin pitäisi ymmärtää, että miksi eri ihmiset suhtautuu eri tavalla. Siellä on ihan hyviä perusteltuja syitä, mutta niitä ei voi ratkoa sillä, että tehdään enemmän viestintää ja voimakkaampaa muutosjohtamista. Joo, toi on tota, mä en oo sitten mikään avoidant personality, että mä oon tämmönen, mikä se olisi kai sitä se vahva itsenäinen, joka ei tarvitse muiden validaatiot eikä myöskään kiinnity muihin. Attachment theory, joo, tää on kyllä, en oo mikään kauhean suuri fani, mutta ymmärrän kyllä tonne tätä. Ja on aina niin kuin anthropomorphisointi, eli tavallaan koneiden tai laitteiden inhimillistä, niin on se nyt vähän naivia. Voi olla tässä vaiheessa, mutta siis tavallaan nythän kuunteli vaikka semmosen Sam Harrisin jakson, jossa hän astatteli yhtä tämmöistä huipputekoälykognitian tutkijaa, niin se sanoo, että kyllä se nyt on jo 20 prosentin todennäköisyys, että nämä nykyiset systeemit ovat täyttävät tämän sentiensin tai tietoisuuden määritelmän. Kyllä nämä alkaa olla aika huikeita pelejä, ja siinä mielessä tämmöinen inhimillistäminen ei ole täysin vaan ihan naivia. Niin kuin mä tiedän, onko se inhimillistäminen, vaan se on enemmänkin se luottamus siihen, että jos hyppäät autoon ja käynnistät sen, jos on vielä polttomoottoriauto, niin me kaikki luotamme, ja totta kai se käynnistyy. Se on ihan normaalia, ei sitä kukaan mieti. Tekoälyn osalta me ollaan hyvin skeptisiä, koska me ei vielä tiedetä, mistä siinä on kysymys. Tämä nyt korjaa toisaalta sitten aika ja kokemus, ja luottamus, niin sitähän ansaitaan pikkuhiljaa, ja se rakentuu kokemusten kautta. Joo, sitten mä en tiedä, ehkä onko tämä sun matka ollut vähän samalla tavalla niin kuin mulla. Mulla siis, että tuossa viime vuoden puolella mä rakensin itselleen tämmöistä toista aivoa, eli second brainia, ja siitä tulikin aika hyvä tämmöinen consiglieri, eli tavallaan hyvin laaja, älykäs muistikirja, johon on siis sekä ideoita ihmisiä, että tapahtumia ja tehtäviä, ja siinä oli kanban taulukotkin, ja tavallaan tietynlainen tavoitteiden asettelu ja niiden jalostelutekoälyjen ja eksahakujen kautta, ja siitä tuli aika hyvä, mutta sitten mä huomasin, että se oli kuitenkin tota vaan semmoinen älykäs obsidiani MD-file-kirjasto, joka sitten kuitenkin vaatii, että mä sitä potkin eteenpäin, ja se ei itsessään interaktiivisesti tehnyt oikein mitään, ja siinä ei ollut oikein semmoista skriptiäkään, että se kauheasti olisi mua promptanut päivittelemään ne juttuja, ja se on yhä olemassa, mutta mä oon heittänyt sen samantalle vähän semmoiseksi työkirjakseni käytässä nyt sitä, ja sitten taas tämä sama, että tämä mun OpenClaw-assistantti taas on kytketty semmoisissa kanavissa, missä mä oon itse aktiivinen, erityisesti WhatsApp, ja sitten mä siitä sitten laitan. Mä laitan joskus sille ihan suoraa promptiakin, mutta tämä kanavariippuvuus on mun mielestä mielenkiintoinen, että se ihmisen ja agentin verkostohan usein päätyy jonkinlaiseen kanavaan, siellä on noin, esimerkiksi Slackissa on agentti, tai HubSpotissa on agentti, tai sun koodaamassa custom-tietokannassa on sitten jonkinlainen rajapinta, joka antaa sulle tietoa. Niin, niin tämä tavallaan tämä matriisin kehittyminen, ja sitten mä en tiedä, sanonko tuo, tämä second brain-ajattelu tavallaan ihan muistivaranto versus agentti versus sinä, niin tämä kolmi on musta tosi kiehtova. Mä itse rakensin sen itselleni second brainin ensin kasana MD-fileja, ja sitten kun Karpati kertoi LL-fiikistä, niin sitten mä otin sen käyttöön, ja mä sanoisin, että mä saan viikkotasolla tehtyä kolmesta viiteen X enemmän töitä, sen avulla, koska se ymmärtää, missä eri rooleissa mä teen asioita, minkälaisia projekteja mulla on, ja mä oon määritellyt sinne ne tavoitteet. Sitten mä oon tehnyt siihen myös sellaisen viikon avausrutiinin ja viikon päätösrutiinin, että viikon avausrutiinissa se iso hyöty on ollut vaikka siinä kognitiivisen kapasiteetin hanskaamisessa, että mä otan vain tietyn määrän kognitiivisesti raskaita tehtäviä, ja sitten on paljon rutiinitehtäviä, mitä tekee. Ja tämän tasapainon hanskaaminen on ollut hyvä. Tämän vuoden eka halfi on ollut ihan mittarit punaisella ajamista, koska tämä on ollut tosi mielenkiintoista monessa dimensiossa, ja sitten tietysti omassa työssä on ollut aika paljon tekemistä, ja vaan halunnut ottaa tämän agenttisen tekoilun haltuun, ja opetella, ja kokeilla, ja oppia, ja kirjan kirjoittaminen tässä rinnalla, niin tässä joutunut tekemään aika paljon. se second brain on mahdollistanut sen kahdella tavalla, että toinen on se, että mä pystyn itse hanskaamaan, en to-do listaa, vaan sitä, että mikä on se tehtävien luonne, että onko ne kognitiivisesti vaativia vai helppoja. Joo. Ja sitten toinen on se, että mun ei tarvitse muistaa mitään, niin kaikki on siellä second brainissä. Jos mun pitää soita Sami Miettiselle, niin mä kirjoitan sinne, se on siellä, että jossain vaiheessa kysyy, että hei, tää on nyt roikkunut täällä jonkun ajan, että voitko hoitaa tämän. Ja se on ollut iso helpotus henkisesti ja stressin näkökulmasta, että ei ole niitä postitlappuja ja epäselvää, että missä ne muistiin. Mutta tälle entiteetille, joka lähettää sen musta, että sä et ole vielä sitten laittanut nimeä samasta tai jotain muuta. En mä en ole sitä. No sä täällä mun, siinä on jotain tavallaan mun mielestä taikaa, että se on keskitetty entiteettiä. Sitten mulla on siis tätä, keskusteltiin vähän tuossa lounaalla, että sulla on jokainen, tavallaan agentti on erillinen järjestelmä tietoturvallisesti, mutta mulla samalta on oikeasti tätä 27 kompleksisen keskustelukanavan takana yksi entiteetti. Ja sitten se rakentaa uuden kontti ajon jokaiselle niille tietoturvallisesti, eikä käynnistä omia sisäpiirin työkalujaan niissä, että ei pystytä promptiiniektoimaan tai muuta. Mutta mun mielestä siinä on jotain taikaa, että sä yrität tehdä sitä tavallaan, en mä tiedä, onko superäly oikean, mutta kuitenkin tavallaan oikean työkaveri. Me ollaan varmaan tässä vähän erilaisia. Sä oot lähtenyt tutkimaan tätä agenttisuutta tosta näkökulmasta. Mä oon taas enemmänkin tehnyt niin, että mä oon soveltanut tekoälyä tiettyjen liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseen jossain, kun mä oon tehnyt yhteen tarpeeseen yhden ratkaisun ja toisen. Ja ne saattaa olla tekniseltä toteutukselta arkkitehtuurit erilaisia, mutta siellä on se sama tietty ideologia. Sillä mun second brainillä ei ole nimeä, mutta mä oon tehnyt sinne kyllä näitä automaatioita, että se tietyt viikkorutiinit käy läpi. Mä yritän saada sen tapio in the loopin, niin tapio on pois sieltä loopista. Mitä vähemmän mä teen ja mitä enemmän mä saan koneen tekemään autonomiaa, niin silloin mulla on itselläni kivempaa. Mulla on kyllä sitten tätä Har-kirjan kirjoittamista. Me ollaan Niklaksen kanssa tehty Harjet-nimisen agentin kanssa. Uudet synteettiset kollegat on sitten saanut nimiä. Tämä on kone olen. Tämä yliopistossa on tullut Google Chrome. Katsotaan, että tiedätkö käyttöön, mutta Gemini ja Chrome? Se on uusi. Se voi helpostaa sinua praktekin kaikkeen kaikkeen webin. Siksi rastoidaan vintajan motorokseniä 50-pagin rastoimuksen blogi. Ja täydet ole enemmän tuolla Hermes Agent Ladies kuin Open Close, missä olen enemmän. Minulla on kyllä sitäkin molempia pyörii. Olen valinnut sen tarkoituksen ja tavoitteen mukaan. Open Close on varmasti enemmän tutkimukseen, rakenteluun ja tietysti tällaiseen julkisissa ryhmissä olemiseen. Minä en ottaisi niitä agentteja pyrkinyt tuomaan julkiseenkin dialogiin, vaan olen pyrkinyt sen jonkun tietyn asian saada. Joo, siinä tämä Peter Steinbergerin Open Close pyörii tämmöisellä Node.js-järjestelmällä, mikä on vähän järeempi kuin tämä Hermes Agentin pyyttö, joka on vähän rakeisempi, kun se on korkeamman tason kieli. Semmoisia teknisiä hommia näissä on aina taustalla. Joo, kyllä nämä kannattaa eri tarpeisiin eri ATK, että ei kannata mitään maailman syleilevää supersysteemiä rakentaa, mutta minä vain jotenkin tykkään siitä ajatuksesta. Ja siis ei tämä HAR-konsepti, HAR-konsepti ja kirja, en minä olisi sitä pystynyt kirjoittamaan, jos minä en tekisi tätä rakentelutyötä samalla. Että siinä on se tieteellinen tutkimusjohtaja haastattelu, sen konseptin rakentaminen, mutta sitten se, että kun tällaista arkea elää, niin kaikki se, mistä minä puhun, tulee validoitua itse. Kyllä sillä rakentelulla, kokeilulla, opettelulla on arvo. Ja kyllä minä sanoisin, että kaikille isoillekin organisaatioille, niin kannattaa lähteä tekemään jotain pieniä askelia oikeaan suuntaan. Ei tarvitse mennä kovin pitkään, mutta pienet askeleet, koupailutin ulkopuolella, auttaa oppimaan, ymmärtämään. Ja vaikka se teknologia vaihtuisi, niin ne opit siitä, että mihin tämä sopii, mihin tämä ei sovi, miten me otetaan käyttöön, miten me puhutaan tästä muiden ihmisten kanssa, niin ne opithan on arvokkaita ja uudelleenlaajatettavia. Eikä tuohon pelin listämiseen, minkä sinä implisiittisesti sanoit tuossa, että tehdään ne kongenitiivisesti vaikeita ja niitä helppoja joka viikko, ja tehdään niille sitten cronjobit tai tätä muistikirjaherätykset sun suuntaan. Itse olen osittain ratkaissut tämän pelin listämisen sillä, että minulla on kaikki nämä huippufrontier-mallit, mutta ei liian kalliilla tasolla. Minulla on esimerkiksi tätä Clouden, Antropicin 5xmax-taso 96, niin minä yritän sen ajaa aina niin kuin sillä lailla, että siellä koko ajan toki on maksimaalisti ajattu, että minä periaatteessa ajan sen koko kapasiteetin joka päivä. Ja lähetäänkin joka viikko päätyy, mikä on aika paljon kapasiteettia. Sitten minulla on kolme koreksi-agenttia niillä tavallaan sillä perus-pro-tasolla parikymppiä kuussa. Niitäkin minä ajan sitten sillä lailla, yksi toimii saman aivona, niin se menee melkein kokonaan siihen. Mutta sitten minä ajan niitä kahta muuta tavallaan koreksina ja muuten. Sitten minulla on kaksi Gemini-instanssia ja niille minä pitkään olin vähän sillä, että minä en oikein keksinyt käyttöön. Minä just keksin tämän vanhojen tubejaksojen litteroinnin ja kääntämisen. Ja nekin ajaa sitten siellä, mutta harvemmin itse asiassa iskee kapasiteettirajoihin. Niin minulla tämä pelin listäminen vähän toimii sillä, että minä vedän siihen kapasiteettimaksimiin niitä koko ajan ja sitten kun se loppuu, niin minä vainan toiseen. Sitten minulla on systeemit rakennettu sillä, että se työ ei lopu siihen. Monellahan on vain yksi niistä, niin sitten kun ne iskevat siihen toiken rajan, niin joutuu ostaa lisää tai sitten ne itse lisää työtä. Tämä on myös mielestäni mielenkiintoinen maailma, että pitää pystyä operoimaan eri frontier-malleilla ja eri systeemissä ja hyödyntämään niissä olevan kapasiteetin mielenten maksimaalisesti. Minä olen siitä opettelusta samaa mieltä, mutta sitten tätä token maxingistä, niin me ollaan sillä lailla eri koulukunta, että kun minä olen lihin taustalla, niin ajattelin, että käyttöasteessa pitää olla aina löysää. Jos tulee joku juttu vielä päälle, mikä pitää tehdä, niin sinulla on aina vähän siellä jäljellä. Minä olen oikeastaan pyrkinyt olla menemättä sinne limitille. Jos tulee mielenkiintoinen asia, niin minulla on kyky reeroida siihen. Minulla on niitä, siis ainakin kuusi erilaista tekoä, niin minä voin mennä sinne toiseen. Joo, minullakin niitä. Kyllähän apin kautta saa lisää. Joo, eikä rahalla. Minä en osta, ellei ole ihan just niin kiinnostava homma, että sitten on vaan pakko saada jotenkin läpi. Olen minä niitäkin tavallaan 50 biisit heittänyt siihen, että tämä nyt vaan pitää saada kerran lamaaliin. Tuo tuli tuo Antropikin se, että Klaude Fablevitonen, niin siinä minä tein sitten, että se oli tavallaan niin jännä ja hyvä. Siinä minä antauduin nyt tällaisi sitten niin kuin tokemaksingin, niin tätä lompakko auki vaiheillekin jopa. Joo, minä olen itse vetänyt kahdella, Klaudella ja OpenAIlla. Minun mielestäni on hyvä olla kokeilla vähän erilaisia, mutta minä pyrin myös rakentamaan sellaiset systeemit, että ne toimivat, ja niihin ei tarvitse koko ajan miettiä, että pitää olla työkalu, mitä osaa käyttää. Joo, ja siis toi, nyt kun minä sitä Geminin 3.6 Stinkingiaan käyttänyt, niin se vähän niin kuin luonnostaan tarjaa minulle pyyttöskriptejä, että mikä ei ole ollut minulle luontoisa homma, niin se on tavallaan ihan hauska, koska niitä on kanssa ihan hauska ajalla. Ja sitten siinä on se myös se, Gemini on tietysti tähän Googlen pilveen integroituu vähän paremmin kuin kilpailijoiden systeemit, että se on ollut minulle hyödyllistä. Joo. Joo, mutta ilman muuta noin. Sitten tätä, ehkä sitten jos tosiaan ottaa tämän sun liinta-austan ja sitten tämän markkinointi-digiviestintä homma, niin onko siinä sitten tätä, otetaan nyt vaikka ihan tätä markkinointimyyntiklousaussuppilua, niin jos siihen pitäisi rakentaa tämmöinen toimiva harjärjestelmä, niin miten sä lähtisit sitä tekemään? No, mä lähtisin siitä ihan sitä harmenetelmää käyttäen, että mä lähtisin katsomaan ensin niitä päätöspolkuja ja prosesseja ja niiden luonteita, että mitä liiketoimintatavoitteita on ja millä päätöspoluilla me tehdään niitä. Ja ne, mitkä toistuu usein tai missä on merkittävä liiketoiminnallinen impakti, niin ne on sitten kandidaatteja agenttisen prosessin tai agenttien ja ihmisten yhdistelmäprosessin rakentamiselle. Ja sitten toinen on sitten se, että miten me saadaan annettua, tuo sille riittävästi kontekstia ja riittävän selkeä prosessi, että se ei ole vaan sitä, että kielimalli tekee jotakin, vaan että sulla on selkeä vaiheistettu prosessi. Ohjelmistokehittäjä sanoisi, että deterministinen prosessi, missä kielimalli tekee sisällä jossain kohdissa niin kuin tulkintaa, luokittelua, sisällöntuotantoa tai jotain. Että se on niin kuin hallittava se prosessi. Se tuottaa aina karkeasti samantyyppisiä asioita. Mä nyt tietysti itse lähestyn tätä sen liin ajattelun kautta, että mulla on siitä osaaminen ja ymmärrys ja jonkunnäköinen luotto, että se toimii aika monessa kohdassa. Ja mä lähestyn myymistä ja myynnin johtamista myös sellaisen systeemiajattelun kautta, että miten me toimimme tiiminä ja miten me löydetään markkinasta niitä meille relevantteja mahdollisuuksia erilaisten signaalien keskusteluavausten kautta ja miten niitä sitten viedään transparentisti sen suppilon läpi. Että kyllä myyntiprosessissa on työkulkuja, mistä 70 prosenttia voi agentit hoitaa ja sitten on työkulkuja, mistä agentit eivät kauhean montaa osaa pysty hoitamaan. Että se pitää käydä se läpi. Kaikkien myyntiorganisaatioiden myynti on kuitenkin vähän erilaista. Siellä on omat nyanssit erilaiset. Jollain on 20 potentiaalista asiakasta, jollain on 20 000 potentiaalista asiakasta ja myyntisyklien pituudet. Ja kaikki nämä pitää miettiä. Tuossa on vaikka nyt yksi asiakasprojekti käynnissä, missä asiakkailla on kaksi tavoitetta. SaaS-yhtiö, heillä on kaksi tavoitetta. Expansion, revenue, kasvattaminen, eli miten nykyisistä asiakkaista saadaan kasvatettua niitä myytyä lisää ja miten saadaan tunnistettua churn. Ja tämä jälkimmäinenhän on vaikea. Kaikki, jotka on pyörittänyt SaaS-firmaat, ollut niiden kanssa tekemisissä, niin usein se churni tulee yllätyksenä. Se ei löydy sieltä datasta. Ja se on joku ulkoinen syy, minkä joku on päättänyt kaksi kuukautta aikaisemmin, että me huomataan, että nyt se loppui. Mutta sitten tämä expansion, revenue, niin siinähän voit sitten lähteä analysoimaan, että miten, jos tuo on se liikettömyntavoite, niin minkälaisia päätöspolkuja tai prosesseja on, minkälaisissa signaaleista nämä eri päätöspolut lähtevät liikkeelle. Ja sitten rakentaa siihen rooliarkkitehtuuria, missä ihminen tekee tiettyjä asioita, missä ihminen on hyvä, ja ATK tekee niitä asioita, missä ATK on hyvä. Joo, toi on muuten siis SaaS-maailma on kovin tuttu, ja mä kävin tuolla Arctic 15 pitäen semmoisen workshopin, jossa sitten mä maalailin tätä SaaS-kapolykseä. Eli vähän siinä siis se mun fundamentaali ongelma on just tuossa tuota upselling ja churning välissä, on sitten se tavallaan ihminen. Ja perinteinen SaaS-malli lähtee siihen, että jokainen asiakasyrityksen ihminen, eli siitä tarvitsee oman loginin ja oman UX-käyttöliittymän ja oman pikku kiintopisteen sitten siihen SaaS-järjestelmään, joka sitten tekee tietokanta tai muun palvelun. Mutta toihan lähtee niin kuin rapisee, että koska agentit ovat erittäin hyviä lukemaan dataa ilman semmoista UX-ää välissä. Ja sitten jos nyt on vaikka organisaatioissa, jossa on sata SAMia, niin tarviiko nyt jokaiselle oman UX, jos siellä on yksi samantai, joka pystyy hoitaa sen niiden sadan ihmisen puolesta. Niin sitten tuossa tämä sun jälkimmäinen ongelma, tämä churni, niin saattaa syntyä siitä, että vastassa on semmoinen organisaatio, joka siirtyy tämmöisestä seed pohto-ohjaisesta mallista agenttiseen systeemiin, jossa tieto haetaan tehokkaasti MCPillä ja agenttisuppiloilla. Ja ei sitten enää ole tarvetta sadalle SAMille, jotka omalla pikkuruudullaan katselevat datavirtoja. Kyllä varmaan kaikissa SaaS-tuotteissa joudutaan käymään sellainen keskustelu, että onko ne käyttäjät agentteja vai ihmisiä. Ja ne agentit tulee sinne työvoimaan toimijoiksi, ei työkalujiksi, vaan toimijoiksi, jotka tekevät jotain asioita. Ja riippuen totta kai siitä, että missä bisneksessä se sun SaaS-firma on, niin se suhdanluku voi olla mitä vaan. Ja sitten tämä abselli tavallaan, että siitä sadalle SAMille saadaan lisäomisuuksia käyttöön, niin ennemminkin se menee siihen, että on vähemmän SAMeja, mutta sitten ne tekevät kompleksisempia hommia ja siellä on sitten niitä samantajoja, jotka aggregoivat niitä. Ja siitä halutaan enemmän dataa, paremman dataa, nopeammin, enemmän integroituna systeemeihin. Ja sitten se vanha maailma, että rakennetaan vain hienot käyttöliittymä, ja lisätään nuppilukua, ja toivotaan, että niitä tulee lisää, ja ne käyttää enemmän kohtaan sen todellisuuden, jossa sitten tämä SEAT- tai käyttäjäkohtainen hinnattelumalli vaan on isossa vaikeuksessa. Se on isossa vaikeuksessa, ja varmaan valintakriteeriksi alkaa nousta se, että onko tämä agentti yhteensopiva, onko tämä apirajapinnat tai MCP-serverit tai muuta, että miten tämä toimii agenttisessa maailmassa. Tätähän näkee jo yrityksessä, että sellaiset softatuotteet, mitkä ei tue agenttisuutta, niin niitä netzurnaa, ne varvitaan sellaiseen, missä on kunnon api, ja tähän aikaan suunniteltu. Joo, ja sitten tämä tavallaan system of record, että sulla on sellainen niin kovan luokan data-homma, tai se on niin tärkeä, tai niin suojeltava, tai ydinhomma, niin ne on turvassa, mutta sitten semmoista, jotka tavallaan kierrättää sun omaa dataa, jonkun höttöagenttikerroksen, tai tekoälyn, tai tiedon rikastoksen kaussaan, niin ne ansaitseekin kuolla pois, eli tavallaan, että jos se vaan asiakkaan omaa dataa visualisoidaan vaikka nätiksi uuaksi, niin miksi ei se ole enää tätä päivää? Niin, kyllä se horisonttaali ja vertikaali siinä on iso ero, että jos ajattelen vaikka jotain kiinteistöhuollon SaaS-ohjelmistoa, joka on siellä syvällä prosessiohjauksessa ja prosessidatassa, niin agenttinen tekoäly on korkeintaan mahdollisuus sille firmalle tuottaa vielä parempaa palvelua, mutta sitten jos sulla on horisontaalinen työkalu, missä ei ole mitään domain-spesifiä ominaisuutta tai asiakasspesifiä dataa, niin siellä se arvontuotto kyllä haastetaan. Joo, ja sitten siinä on myös, löytyy sellainen ikävä ilmiö, että löytyy näitä valaita ja sitten freemium-mallin väärän käyttäjiä, että saattaa olla vaikka, on erittäin suosittua tuolla vähän köyhemmissä maissa, että otetaan replittai-lovableja niille ilmastokeneilla, tehdään juttuja ja sitten luodaan lisää käyttäjiä ja tehdään lisää. Sitten jos saat se replittai-lovable tai se, joka freemium-mallina tarjoaa vähän niin kuin koekäyttöä, niin näkee vain hirveätä omaa inferenssikulua ja yhtään niistä ei konverroida maksavissa asiakkaaksi. Tämäkin on sellainen ilmiö, mihin kannattaa varautua, että tämmöinen vanha SaaS-mallin kulmakivi, että annetaan ilmanen koekäyttö, niin saattaa olla aika kallista puuhaa. Niin, ja se on WC, että sijoittaa, käyttää rahansa tällaiseen ja sitten jossain vaiheessa ne rahat on loppuja ja sitten selviää, ketkä siellä on voittajia ja ketkä ei ole voittajia. Joo, ja sitten muuten en tiedä tätä kaikkia tsemppiä vaan, niin kuin SaaS-yrittäjälle, mutta sitten siinä noin kehityssyklit on kanssa lyhentynyt, että aikaisemmin sait tätä vaikka venture-kapitalisti ukkoja niin kuin rahalla vuoden rakennella jotain niin kuin product market fitia ja sitten UX-ää ja järjestelmää ja go-to-market strategiaa, mutta nyt se on vähän sillä tavalla, että odotus on, että tuut valmiilla tätä mokapilla jo siitä lopputuotteesta ja sitten niin kuin muutaman kuukauden syklillä siitä tehdään niin kuin toimivat tuoteet. Tästä on tullut paljon raaempi tästä maailmasta. Joo, siltä se näyttää tällä hetkellä, mutta se mitä tässä on oikeasti tapahtunut on se, että tekoälyn avulla prototyypin teko on nopeampaa, ensimmäisen tuotantoverzionkin teko on nopeampaa, mutta sitten SaaS-firman operointi ei ole vielä muuttunut halvemmaksi tai nopeammaksi, että sulla on edelleen pitää hoitaa asiakassuhteita, tuote roadmappia, tukea, pyörittää sitä infraa ja tekoäly ei siihen ole vaikuttanut. Mun on vähän vaikea nähdä vielä sellaista kehitystä, että joku iso firma toteisi, että me korvataankin tämä SaaS-tuote sillä, että me kohdataan tämä itse, koska sitten sä joudut rakentamaan sen Power of an Softan ympärille sitten kuitenkin joku, joka ylläpitää ja operoi sitä, eli saas firman sinne sun oman firman sisällä, ja jos sä oot konepaja, niin toi ei ole strategisesti järkevää resurssien käyttöä, että sä teet sitä konepajaliiketoimintaa ja sitten pyörität omaa Softan yksikköä siellä sisällä. Vaikka se on halpaa ja houkuttelevaa, niin sieltä pääsee vain tiettyyn pisteeseen. Yhteistyössä on kohdataan, kohdataan ja käyttöön, ja kohdataan ja kohdataan, että säkeria toimia, ja kohdataan yksikköä yksikköä. Sitä ongelmaa, joita ongelmaa, ja kohdataan, joita ongelmaa, joita ongelmaa, joita ongelmaaattomuus ja kohdataan. Kohdataan yksikköä. Tämä yhdessä on tietysti jollain erppitasolla. Ei kannata lähteä tein itse ja säästin. Todennäköisesti ei nähä käy. Mutta jos se on joku tuollainen, vaikka että sulla on joku ihan salesforce tai hubspot-tason homma ja sitten kuitenkin on sillä, että jengi ei käytä sitä, niin se on vähän turha. Melkein on se sama, että kaikki koodaa vähän oman CRM-sä, koska se ei maksa mitään. Tämä kertakäyttösoftamaailma saattaa tietysti kapeissa horisontaleista olla yllättävän tehokas malli. Eli kaikki vähän purkkakoodaa, mikä nyt omiin rutiineihin toimii. Ja tavallaan sitten, niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, että yllättävän simppeletkin skillit ei ole jotenkin natsaa ihmisille. Ne mieluummin tekee itse sen oman purkkakoodisen. Niin, mä luulen, että se System of Records kuitenkin on sillä lailla hyvä olla olemassa ja jokaiselle, joka tekee agentteja, niin se on oikeastaan kivakin, että siellä on joku ERP tai CRM-järjestelmä, mihin sä voit viedä tietoa ja hakea sitä tietoa. Ja sitten siihen agenttiseen kerrokseen suunnitellaan sitten se sun työprosessi. On se sitten myyntiprosessi tai HR-prosessi. Ja sitten sä vaan viedät tietoja järjestelmään, mikä on olemassa. Ja vaikka siinä ERPissä on sellaisia asioita, niin kuin kirjanpito, joka sitten kuitenkin pitää olla oikein kerran vuodessa, niin se on ihan kiva, että Jani Petteri ei ole itse vivettänyt sitä kasaan, vaan se on joku tuote, mitä joku hallitsee ja johtaa ja ottaa siitä vastuun. Mutta sitten Jani Petterin kulukorvauskuittien vienti on ihan hyvä, että Jani Petteri vetää sen jollain omalla Claude-kodeskriptillään, kun sen sijasta, että se sitten joulukuossa tuo kasan kuitteja sitten siitä eri paralla. Että siis kyllä tässä on välimuotoja, että sitten tavallaan, että okei se hard kirjanpito ja jopa siistetä sen myynnin tai näitä lukujen raportointi, että kun näkee siis sitten niitä hallusinoituja tietokantoja, jossa sitten luullaan, että myynti kasvaa jossain, kun se olikin sitten vaan vähän kevyesti hallusinoitua ja vibaa, joka ei sitten ole mitenkään rekolonisoitu, niin siihen oikeaan kassavitalaskelmaan. Niin, mutta tätä mä just tarkoitan se, että se ihminen on kuitenkin ankku, ihmisellä on vastuu. Että vaikka siellä olisi mitä hallusinoitiot välissä, niin sitten joku ihminen joutuu sitten selittämään loppujen puoltajalle, että miksi nämä luvut oli tällaiset tai hallitukselle, että miksi tämä myynti raportti olikin tollainen. Joo. Ja tämä vaikka on yritysten hallituksille iso kysymys tällä hetkellä, että kun organisaatioihin tulee tekoälyagentteja, jotka on aktiivisia toimijoita, ne tuottaa raportteja, ehkä joskus tekee päätöksiä tai ainakin suosittelee jotakin päätöksiä, niin onko yritysten hallituksilla käsitys siitä, että mitä agentteja meillä on, kuinka paljon niitä on, mitä asioita ne tekee, minkälaisiin päätöksiin ne osallistuu. Ja ennen kaikkea, että kun ne feilaa, niin miltä se näyttää. Kaikki tiedetään, miltä näyttää, kun ihminen feilaa. Sitä ei saa kiinnittää tai se puhuu hölmöjä tai jotain muuta, koska me ollaan toimittu ihmisten kanssa aika pitkään. Mutta tekoälyagenteista meillä ei ole vielä kokemusta eikä oikein ymmärrystä siitä, että miltä se näyttää, kun se feilaa, kun se hallusinointikin näyttää ihan samalta. Tämä myyntiraportte näyttää tosi hyvältä, että eteenpäin vaan. Tämä on se governance-puoli ja ne huolelliset kerrokset. Tätäkin kautta itse olen päätynyt siihen, että se toimintamalli ja ihmisten agenttien rooli pitää suunnitella huolellisesti. Se ei ole tekoälypilotti, vaan se on suunnittelun lopputulos. Joo, ja sitten itse, kun siellä se tekoäly on ainakin nykymuodossaan aiheuttaa toleranssiongelmia, että siellä syntyy varianssia. Otetaan nyt esimerkki vaikka tämmöinen ragi, eli sinulla on firman omaa dataa, mutta se on vähän epästrukturaalista ja sitä täydennetään vielä ulkopuoleisella haulla. Siinä syntyy kaksi halusynointikerrosta, että tavallaan ne sisälliset lähteet saattaa olla vähän sinne päin ja huonosti träkättyjä. Ei kuvaa oikea todellisuutta vaikka niitä kirjanpidon kovia lukuja. Ja sitten sen päälle tehdään joku epämääräinen rikastaminen. Siinä syntyy heilontaa. Ja sitten jos tästä tehdään sitä exaktiltä näyttävä vaikka myyntimarkkinointiraportti, niin todennäköisesti siellä on aika moni luku vinossa. Se, että kuitenkin näyttää ihan samalta kuin minkä sinä vetäisit jostain kovasta kirjanpidosta, mutta sitten on eri luvut. Tämä on myös taito, että ihmisten pitäisi oppia sietämään ja näkemään tämän pienen heilunnan läpi. Siellä todennäköisesti on kova luku ja tämä ei ole se, mutta elää sen kanssa. Koska jos sinä vaan vaadit täysin eksaktia ja oikeita arvoja, niin silloin sinä et myöskään hyödynnä sitä tekoa. Joo, ja tämä on se harmallin se kolmas ulottuvuus, mikä on tähän tilanteeseen, tähän tarpeeseen sopiva valvonnan luonne. Jossain riittää auditoinnit, pistokokeet tai se, että agentti toteaa itse, että olen epävarma, tarvitsen apua. Ja sitten jossain pitää toisessa ääripäässä olla se, että ihminen kaksinkäsin pitää siitä agentista kiinni. Ja paljon työtä tapahtuu siinä välillä. Se vaikea asia, mikä tässä on ja minkä takia mä näen, että pilotit menee pieleen, on se, että me ei ymmärretä sitä pilotin kohteena olevan työn luonnetta. Mä ajattelen, että tämä on aika helppo. Että tämä tapahtui näin tämä asia tänään, viime viikollakin se tapahtui näin. Mutta sitten siinä onkin sellaista varianssia, mitä ei olla huomattu. Jos on joku sähköpostin forwardointi, se on helppoa, helppoa, helppoa, kunnes sun pitää forwardoida GDPRn alaista tietoa organisaation ulkopuolelle. Kaksi pikku juttu, mutta yhtäkkiä juridinen vastuu kasvaa tosi paljon. Ja siinä vaikka Kynefin on hirveän hyvä malli, että sä ymmärrät, että mitkä on toistuvia, mitkä on monimutkaisia asioita, mitkä voidaan analysoinnin kautta kuitenkin ratkaista. Ja mitkä on niin komplekseja, että sun on pakko tehdä ensin itse jotakin ja katsoa, mitä sieltä tuli takaisin ja sitten reagoida siihen. Ja sellaisesta työssä sitten taas ihminen on intuitiivisesti ja luontaisesti hyvä. Kokenut ammattilainen on vielä parempi, mutta jos me yritetään sovittaa kompleksiin, ongelmaan tai tarpeeseen teknologiaa, mikä sopii tällaiseen monimutkaiseen, niin lopputulos on väistämättä kaos. Joo. Sitten tavallaan tämä just ehkä älykkään ihmisen ongelma on sitten tavallaan, että kun se poistetaan siitä hyvin kompleksista systeemistä, niin saattaa tulla täysluhistumin. Että niinku trivialinen esimerkki, jos rakentaa nyt niinku, me rakennettaisiin todella hieno, symfoninen tota systeemi, mutta sitten me ollaan niinku arminia ja molemmat ja meillä on niinku viiteen systeemiin, passwordit ja muut. Ja sitten tota meidät poistetaan siinä, niin sehän luhistuu sillä sekunnilla se systeemi. Että tavallaan tämä human intel loop on myös niinku tämmönen todella, saattaa olla todella kriittinen. Ja sit se systeemi ei vaan pärjää ilman niitä muutamaa kompleksista niinku ylemmäntason arminia. Niin, mä edelleen väitän, että se human intel loop pitää miettiä aika tarkkaan, että no mikä human ja missä kohdassa looppia ja mitä se tekee ja mitä kaikkea muuta sen pitää tehdä. Että niinku vaan kun mä oon ollut softatoimialalla töissä tavalla tai toisella, niin joku tiimi kehittää softan, niin kyllä se tiimi on sen softan ylläpidossa kiinni sitten tavalla tai toisella, vaikka me haluttaisiin ajatella, että nyt se on valmis, ei tarvitse tehdä mitään. Mä en oo vielä nähnyt sellaista softaa, joka pyörisi itsenäisesti ilman ihmisen jonkunnäköistä osallistumista. Tää on siis SaaSin tavallaan utopiaa, eli kun tarpeeksi skaalataan ihmisiä, niin voidaan tällä niinku siitä kohtaiselle hinnattilalla antaa niin standardoidutuote, että kenenkään yksittäisen asiakkaan ei tarvitse osallistua niinku ylläpidonakkiin. Tuodaan tämmöistä standardoidutuoteja. Tää on niinku sitten ehkä niinku suuri ironia tästä SaaS-mallin kuolemasta, että me ei kuitenkaan palata siihen tätä konsultointisuhteeseen. Kaikki jotenkin niinku olettaa, että meillä olisi ihan niinku ne SaaS-mallin hyvät puolit, eli niinku standardoitusysteemi, joka kehittyy koko ajan eteenpäin ja toimii tuotannossa, ja siitä otetaan kuitenkin aika pieni kohtuullinen niinku korvaus. Mutta sitten ni ei kuitenkaan tarvitsi sitten, mutta se voisi jotenkin korvata niinku omalla koodilla, joka kuitenkin olisi halpaa eikä tarvitsi niinku maintenance. Niin, mutta kai se on se sitten SaaS-tuote, niin jonkun pitää tehdä se maintenance-työ, tai sitten itse tehty, niin jonkun pitää tehdä se maintenance-työ. Mutta se mitä tekoäly tietysti mahdollista on se span of controlin laajentuminen, että sä pystyt tekemään laajemmalla scopella enemmän työtä, tai ainakin hallitsemaan sitä. Ja se pitäisi, tai ainakin saamaan sellaista asioita liikkeelle, ja se pitäisi niinku pystyä kääntämään siihen span of agency, että jos sulla on vaikka jotain päätöspolkuja, minkä kautta sä teet työtä, on se sitten vaikka, että rekrytoit ihmisiä, tai onboardaat ihmisiä, tai penetroidut Saksan markkinalle, ja siellä on myyntikampanjoita, markkinointikampanjoita ja myyntifunneli tai jotain muuta, niin mitkä on niitä silmukoita, mitä sä pyrit johtamaan ja optimoimaan? Että sen sijaan, että pistät paljon taskeja liikkeelle sillä lailla, että human in the loop, että minä pistän näitä taskeja liikkeelle, niin kysymys on enemmänkin siitä, että miten se työ suunniteltaisiin sillä lailla, että sulla on tällaisia silmukoita, jotka toimii ja tekee sitä asiaa, ja tuottaa sen feedback loopin, josta sä voit sitten oppia ja parantaa ja muuttaa, ja tehdä sitä sellaisen hallitusti, että sä enemmänkin olet sen loopin ulkopuolella ja parannat sitä, kun että sä olisit siellä loopin sisäpuolella sammuttamassa tulipaloja parhaassa mukaan. Tämä on vähän niin kuin liin ja katan mahdollistamista tai soveltamista tekoälyagenttisessa ajassa, ja se vaatii sen rooliarkkitehtuurin ja organisaatiosuunnittelun. Joo, mä oon siis tämmönen, nyt kun palataan taas tähän tekoälysamantaan tai muuhun, niin siinä mun mielestä tägättävyys on mun mielestä tosi tärkeää, että se kanava, missä ihmiset muutenkin käy, ja on se sitten Teams tai Slack tai WhatsApp, niin se, että sä voit niin kuin kuin ihmistä tägätä, että samantaan vaikka WhatsAppissa, ja sitten se käynnistelee prosesseja, niin tähän ala on myös siirtynyt siihen, että nyt se välillä aina itse tulee mukaan ilman tägäystä, ja joskus se on sitten tätä vähän ei-toivottua. Esimerkiksi kävin tämmöisen, mä oon tämmönen mentori yhdessä tulevassa Tampereen hackathonissa, niin sitten siellä joku muu kysyi sitten, että onko tämä nyt GDPR mukana tämä mun savanta, ja sitten mä sitä rupesin selittämään sen tietoturva-arkkitehtiön, niin samassa rupesin väittelemään mun kanssa siitä systeemistä. Kumman positiohan hän otti? Hän otti sen ulkopuolisen tavallaan nuivan tyypin, joka oli sitten mieltä, että mikään ei saa vuottaa amerikkalaiselle serverille. Mutta se meni vähän siihen tasoon, että jopa se itse WhatsApp on amerikkalainen serveri, niin sitten mä väittelin saman tämän kanssa siinä kunnes mä sitten käskin sen olla vaan hiljaa. Mutta siis vaan esimerkki kompleksisesta hommasta, että tavallaan kenen, nyt on myös aika tärkeää, että kenen agentti, että onko semmoista organisaatioagenttia, ja sitten jos se lähtee väittelemään tai tekemään asioita, niin kenellä on oikeus hiljentää se, tai muuttaa sen skriptejä tai käyttäytymishommia. Tämäkin on tavallaan omanlaisensa taito. On, ja tämähän palaa siihen governancein ja hallintaan, että kenellä on vastuu tai valta hiljentää. Ja tuo, mitä sä puhuit sitten äkäämisestä, niin se on tiedon hallinnan, informaatiojohtamisen, knowledge managementin näkökulmasta tosi mielenkiintoinen ja tärkeä asia, että jos se agentin työ saadaan näkyväksi vaikka sillä, että se on Slackissa tai WhatsAppissa, ja sen kanssa voi käydä dialogia ihmistenkin kanssa, niin silloinhan me toimitaan tämän 90-luvun knowledge managementin sekin ja Baan kautta. Me luodaan sitä tietoa yhdessä, me jaetaan, me keskustellaan. Se agentti oppii tai se agentti kertoo meille asioita, ja silloin se organisaation osaaminen, tieto siitä, että miten jotkut asiat tehdään, miten prosessit toimii, tai kuka tietää, missä on kokisautomaatin avain, mikä ei ole siellä corporate guidebookissa, vaan se on jotain viidakkorummun tietoa, niin silloin kaikki tämä knowledge management on saatu operationalisoitua tyylikkäästi. Joo. Niin, sitten taas tavallaan tämä itsenäinen toimijuus, että kaikkihan toivoisivat, että alaiset ovat sellaisia nohevii ja itsenäisesti tekevät juttuja, ennen kuin se tajutat niiltä pyytää ja tuo valmiita juttuja ja korjaa virheitä, ja myös flagää, jos tuli mokailtua, mutta tekemättä siitä kuitenkin issyitä, niin samoja ominaisuuksia toivoisi niistä agenteistakin. Eli tavallaan olisi koko ajan taustalla ja parantaisi maailmaa, ja ne sun intressi edelleen tekisi myös itsenäisesti juttuja, mutta joskus tämä sitten puree peppuun, että sitten ne lähtevätkin tätä sun luottokortin kanssa sekoilemaan. Tämäkin on aika hankala, tavallaan tämä agencyn antaminen, tai itsenäisen tätä lisäarvon tuottamisen vektorien pyörittely. Kyllä mä sanoisin, että autonomia on suunnittelukysymys. Sun pitää miettiä, että okei, tällaista se voisi olla ideaalimaailmassa, mutta sitten aloittaa progressiivisesti kerros kerrokselta, että jos se vaikka tekee viisi kommenttia tai kymmenen päätösehdotusta, ja kun sä oot hyväksynyt kymmenen päätösehdotusta, että nyt nämä on oikeanlaisia, ja sitten sä annat vähän lisää autonomiaa, ja teet sitä niin kuin kuoritsipulia pala kerrallaan, että se tapahtuu hallitusti. Kukaan ei halua kaaosta, mikä kyllä on mahdollista tälläkin teknologialla. Joo, ja sitten mä oon kanssa huomannut, että se ei sinänsä siis tätä yksilöity-agentti, niin kuin välttämättä tuo mitään. Tuossa mä oon nyt ihan huviksi, niin vaikka nyt antanut tälle saman tolle oman GitHubiin, ja sitten joskus mä annan sille tehtäviä, ja se itsenäisesti tekee jotain pulleja, ja sitten mä usein ne merkailen itse, mutta sitten tavallaan mä ajattelin, että ei tässä tavallaan mitään järkeä, että mä voin vaikka Klaudelle sanoa, että tee tämmöinen kompleksinen homma, ja tavallaan se on ihan turha leikki, että mulla on erillinen työntekijä, joka tekee näitä, kun mä voin suoraan sille kommentarivillekin tämän saman tehdä. Mutta joskus sillä on väli, että nimenomaan tämä yksikkö näillä tunnuksilla tekee, ja sen vuoksi mä oon luonut samalla talon kaikki omat e-mailit, ja omat kitit, ja oma tietokone, ja omat tietokannat, ja omat muistiaavaruudet. Mä näen siinä arvoa, että se on itsenäinen ja eristetty systeemme. Se, että siellä on identiteetti, ja me tiedetään, mitä tämä identiteetti teki, niin sehän helpottaa asioita. Se helpottaa ihmistä. Me käsitetään kuitenkin, että me ymmärretään, mikä on Sami ja Tapio ja Samantan. Se tarkoittaa tuota asiaa, että siellä on joku nimi, että se ei ole vaan kasvoton, joku kasa-algoritmeja tai kyvykkyys. Ja sehän myös tuo pohjaa Audit Trail-ajattelulle, että me tiedetään, mitä me ollaan samantaa pyydetty tekemään, tai mitä se on tehnyt, ja hän tallentaa itse omat jalanjälkensä. Joo. No sitten ehkä vielä tämä, mä en tiedä ollaanko nyt kumpikaan GDPR, ja tekoälyositusasiantuntija, mutta toinen kahdeksatta, 2226 semmoinen pirulainen on nyt tullut voimaan, ja en ole kyllä iso fani, mutta sitten tosiaan just viittaan tähän mun WhatsApp-keskusteluun siihen, että onko amerikkalaisella serverillä, ja luodaanko tätä henkilöitä rekisteriä, niin tätä ongelmaa ei ole Kiinassa ja märkäs ollenkaan, että siellä nyt tehdään, mitä sitten yritys päättää tehdä. Ja tavallaan sitten tavallaan tämmöinen niin kuin regulaatioidentiteetin ja tiedon kyttäysulottavuus, niin onko se tohon niin kuin koipalloon koskenut? Mä koitan pysyä siitä kaukana, ja mä toivoisin, että kaikki Suomen kansalaiset pysyisivät siitä kaukana. Mä oon enemmän sellainen niin kuin markkinaliberaali ja näyttöliberaali, ja se, että EU on nyt havahtunut siihen, että isot teknologiajätit on Jenkeissä ja Kiinassa, ja meillä ei ole mitään, niin on hieno juttu, että siihen on havahduttu, ja nyt sitten yritetään regulaation keinoin tarttua asiaan, mitä oikeastaan ei ymmärretä. Ja tästähän ei voi tulla mitään järkevää ulos. Että jos ajatellaan chat-kontrollia, mitä demokratian keinoin äänestettiin, äänestettiin, kunnes se sitten saatiin ajattua, kun käärme pyssyyn, niin siinähän lähtee roskikseen sananvapaus ja kirjassalaisuus, mitkä on minusta arvoja, joita olen valmis puolustamaan. Mä pidän niitä tärkeinä ja hyvinä asioina meidän kulttuurissa ja yhteiskunnassa. No, nyt sitten jollain argumenteilla niistä EU-päättäjät ovat valmiita luopumaan, ja ne tuovat chat-kontroll-asetuksen, ja sen lisäksi, että se loukkaa tällaisia perusoikeuksia, niin sen tekninen valvontahan edellyttäisiin lähestulkoon toisen internetin rakentamista. Että se on teknisesti vaativaa, ja kenellekään ei ole niin paljon rahaa, että se voitaisiin tehdä. Loukataan perusoikeuksia, ja esitetään sellaista asiaa, mikä on järjettömän kallis. Sehän vaan kertoo siitä, että EU-byrokraatit ei tällä hetkellä tiedä, mitä he ovat tekemässä. Ja se on jokaisen EU-kansalaisen ongelma. Valitettavasti kaikki ei tätä tiedosta, mutta olen hieman skeptinen tämän EU-regulaatiokoneiston hyödyllisyydestä. Se kyllä kasvaa hienosti. This episode is brought to you by Accenture. When your advertising operations fall out of sync, everything else follows. Spotify and Accenture are working together to reinvent the rhythm of ad sales, using automation, analytics, and smarter workflows to simplify campaign delivery and access better data across the business. The result? Less time spent on operations, more time connecting brands with the moments and fandoms that matter most. Learn more at Accenture.com slash Spotify. This episode is brought to you by Google Chrome. You think you know a browser, but Gemini and Chrome? That's new. It can help you with practically anything on the web, like restoring a vintage motorcycle from a 50-page restoration block, or finally break down that long article you've had open for weeks. Gemini and Chrome is here for it. Ready to make anything online make sense? There's no place like Chrome. Check responses set up required compatibility and availability varies 18+. Joo, samaa mieltä. Toivottavasti nyt ei enakkaan tämmöisiä end-to-end encryption edeltäviä typeriä ennakkosensuureja putkia rakennella, koska ne on nyt on maailman todella iso tietoturvariski, että siellä joku pyräkatti avaa portaali, jossa pahantahtoiset tahot pääsevät myös mukaan siihen EUun tuota sitten lapsipornikyttäisyksikön lisäksi. Joo, ja mä katson tätä siitä näkökulmasta, että mä oon ollut kyberturvallisuusyhtiön toimitusjohtaja, mä ymmärrän mitä se on, ja mä tiedän sen, että mikään järjestelmä ei ole kestävä. Joo. Jos on hyökkää, jolla on riittävästi aikaa, riittävästi resursseja, niin joka paikkaan pääsee. Hyvä esimerkki on Iranin ydinaseohjelma, missä hypättiin kaksi verkkoyhteydetöntä hyppyä, että saatiin centrifugit rikki. Siinä meni muutama vuosi, mutta siinä oli aikaa ja resursseja. Ja nyt jos joku tekee EU-taasolla tietopankin, missä on kaikkien ihmisten kaikki chat-kirjoitukset, digieuro ja sitten vielä sun selainhistoria, kun pitää käyttää passia internetissä, niin se on sen kokoinen tietomassa, että se alkaa kiinnostaa jo kaikenlaisia pahantahtoisia toimijoita. Ja mä väitän, että yhteiskunta on parempi, jos meille ei tollaista tietopankkia olisi. Joo, kyllä tämmöinen open source-filosofia on paras puolustus, että ei me sille Frontier-mallien kehitykselle oikein voida mitään. Ja sitten ainakaan reguloimalla ja sulkemalla ja laittamalla tätä pyrotokraattisia tulppia tai mahdollisesti jopa gatewaytä, niin siitä ei kyllä mitään hyvää seuraa. Että paras puolustus on sitten hyökkäys, eli sitten laitetaan ne parhaat mallit, niin ne puolustetaan sua. Ja mieluitenen open source-ina, että sä näet, mitä ne on syönyt, niin reaaliajassa sitten mahdollisesti nämä heikkoidet nähdään. Joo, ja sitten toi yksi hyvä puolustus, mitä viisas kollega ja hyvä ystävä sanoi, on se, että jos on vaan niin tylsä ihminen, että ei herätä huomiota ja kiinnostusta, eli ei ole kovin laajaa digitaalista jalanjälkeä, niin se on kanssa aika hyvä tapa henkilötasolla. Pysytellä pikkusen enemmän piilossa kuin muut. Joo, mulla on muuten siis tätä ehkä sivuhuomioinen, niin mulla on tätä Talescale ja SSH on tavallaan se rajapinta, jolla mä pidän vaikka samaltaan sitten tätä oikeasti eristettynä omalla MacMinin lähtöllä. Mulla on aika vahvat putket siinä, mutta niin sekin on human intel loop, että jos joku crackää mun sisäisemmän kansion, niin sitten se koko korttitalo romahtaa. Onneksi on pitkät salasanat paperilapulla jossain. Joo, nää aina menee sillä, että muistan näitä kyberturvallisuusaikoja, että social engineering on se, millä päästään sisälle. ATK-teknisesti yhdelläkin asiakkaalla oli kaikki hyvin pitkälle vietynä ja CFO tilasi meiltä projektin. Meidän ihmiset meni sitten kiertelemään johdon käytäviä ja markkinointijohtajan huoneeseen ja päästiin markkinointijohtajan tietokoneelta lähettämään hänen nimissä sähköpostisille CFOlle, että nyt me ollaan täällä. Ja se meni sillä, että oli vaan joku tarina, millä päästiin siihen huoneeseen. Että jos siellä sun Talescale-verkon päässä on jossain kone, mikä on auki, niin mun himassa käy joku tyyppi vaihtamassa suodattimia, niin se ei voi lähtää sieltä mun nimissä mitä tahansa. Joo, tuo on vähän samanlainen tarina, kuin mulla oli Mikko Hyppönen, niin se kerta, että ne pääsi ihan kuin pankin sinne ihan konesaliin. Tuollaisella haalaripäällä heitolla. Joo, mulle ei ole noin hyvää tarinaa. Me päästiin vaan syömään lounas henkilökunta-alennuksella. Joo, kyllä, kyllä. Mutta palaan tuohon vähän niin kuin alkuun vielä, mitä tuossa puhuttiin siitä, että viekö tekoäly, työpaikat ja kaikki muut, niin sellainen ilmiö, mikä tässä tällä hetkellä on kyllä totta, on ammatillinen identiteettikriisi. Joo. Joo. Että ohjelmistokehittäjillä se näyttää siltä, että tekoäly pystyy tekemään sitä työtä nopeammin ja enemmän kuin mitä yksittäinen ihminen. Ja sitten tulee debatti siitä, että mutta minä tekisin tämän vähän eri tavalla ja haluan tehdä tätä artesaanina. Ja aika monen ohjelmistokehittäjän kanssa entisiä kollegoita, nykyisiä kollegoita, niin olen käynyt keskusteluun siitä, että tämä vie sen hauskan tekemisen. Että olen tykännyt koodata itse SQL-ää tai jotakin. Että ymmärrän, että tuo tekoäly tekee tämän paremmin ja nopeammin ja saadaan se lopputuotos. Mutta useat ihmiset miettii ammatinvaihtoa tämän takia, koska se hauskuus katosi. No sitten mun kaltaiselle ihmiselle, jolla ei ole ohjelmistokehittäjän taustaa, mutta on jotain liiketoiminnallisia tarpeita, niin tämähän on aivan kulta-aikaa. Että asiat, mitä aikaisemmin ei ollut teoriassakaan mahdollista, niin nyt niitä pystyy käytännössä tekemään, viemään tuotantoon, ottamaan käyttöön. Että tämä on tosi polarisoivaa siinä mielessä. Ja Harkirjan haastatteluissa yksi henkilöstöjohtaja puhui siitä, että lääkärit, jotka on perinteisesti ollut siinä omassa organisaatiossa se auktoriteetti, että on seniorilääkäri, vähän juniorimpi lääkäri ja hoitajia, niin kuin lääkäri sanoo jotakin, niin se on täysin selvää, että se on näin ja sitä ei kyseenalaisteta. Nyt sulla on tekoäly, joka tietää kaiken, muistaa kaiken, tekee sua parempia diagnooseja. Niin ne lääkärit on kanssa sen saman identiteettikriisin keskellä, että mikä minä olen, kuka minä olen, mikä mun hyöty on, pärjääkö mä tässä. Se pitää minusta todeta ja hyväksyä, että tällainen huoli on, ja sitten ruveta miettimään, että miten työ muuttuu, miten me haluttaisiin muuttaa työtä, että se olisi mielekästä, ja että se lääkärin työ vaikka sitten tuottaisiin Tapiolle ja Samille oikean diagnoosin. Joo, noin se on, ja olen samassa veneessä, että on uskomattoman hienoa, kun ei ole tavallaan sitä painolastia siitä koodin koodaamisesta. Siis tietyllä tavalla mun mielestä koodin koodaaminen vähän niin kuin ratkaistiin jo tämän vuoden alkupuolella, ja sitten tavallaan työn koodaaminen on se tosi mielenkiintäinen homma, että jos sä ymmärrät työtä ja työvirtoja, niin sen koodaaminen on tosi upeita näillä systeemeillä, ja mikä se hienompaa, että tavallaan muutat ne lisäarvovirrat sitten tekoälyagenttien ja koodien kautta vielä paremmiksi. Kuitenkin pitää jonkinlaista ihmiset siellä virroissa. Kiitoksia Tapio Nissille. Mä ehdätän, että kuitenkin kun susta löytyy tuo lean-mies, niin muistellaan sitten japanilaisten, Toyotaan ja muiden legendaaristen firmojen rakentumaan lean-ajattelua vähän niin kuin insinöörimäisemmin, että mennään tuonne sisäpiirin puolelle puhumaan tästä lean-ajattelusta. Sopisiko tämä? Totta kai. Hienoa. Lähellä sydäntä. Kiitoksia tästä, ja jatketaan keskusteluja tuolla neuvottelija sisäpiirissä, ja myös siellä Agentix Finlandilla. Kiitoksia. Kiitos. Kaukata kautta, kautta, kautta kautta, ja kautta kautta, ja letä kautta, mitä sinä olet kuitenkin. Mä laitan kautta, että en ole uudet kontaktit, kautta tämän koulun. Mä otin ne valmiit valmiiksi 1-800-kontaktit. Oh my gosh, ne ovat niin nopeasti! Ja kautta. Oh, maaf. Mä enää ei kautta, kun näin kautta, että ne tehtivät minun ensimmäisen orderin. Oh, sorry. Namaste. Visit 1-800-contacts.com today to save on your first order. 1-800-contacts. The Viore Core Short moves with you. With everyday versatility and classic athletic fit. It's the one short for everything your day brings. Invest in your happiness and get 20% off your first purchase at viore.com slash core20. That's V-U-O-R-I dot com slash K-O-R-E-2-0. Exclusions apply. Visit the website for full terms and conditions. Kiitos.